"Joulu tulla jollottaa...

....joulupuuron porinassa.
Joulu tulla jollottaa...
...hyvän mielen hyrinässä"
-Maija Baric (nukketeatteri Sampo)

Kukka kummitytölle!

Tämä uuden joulukaktuksen ensimmäinen kukka avautui tänään puolenpäivän jälkeen juhlistamaan kummitytön syntymää! Onnea sinulle pienelle nyytille siellä äidin kainalossa! : )

Jouluvalmisteluja ja perinteitä...

Pikkulapsiperheissä kannattaa olla joulun alla tarkkana. Joulunalusaika on vanhojen perinteiden aikaa. Pikkulapsiperheissä myös luodaan uusia perinteitä. Usein tarkoituksella, monesti sivulauseessa ja vahingossa. Lapsuudenkodissani kuusi tuli sisään aatonaattona. Niin meilläkin. Tosin nykyisin äitini kantaa kuusen jo paljon aiemmin sisään, mistä olen kovin närkästynyt.
Muutama vuosi sitten vääsin kättä isompien lasten kanssa siitä suostuvatko he kuuntelemaan Antti Sarpilaa joulusiivouksen aikaan. Tänä vuonna esikoinen tahtoi ehdottomasti kuunnella Sarpilaa kun siivosimme adventtivieraita varten.

"Tohelon ja Torvelon (ja duppaduulixin) joulukalenteri on....

.... aivan vastustamaton". Tästä on tullut perinne. Nukketeatteri Sampon kirjat ja CD:t kuuluvat ehdottomasti Jouluumme jo useamman vuoden ajan. Nämä ovat taidetta, pienten hetkien taikaa! Tänä vuonna tilasin Joulukalenteri -dvd:n, joka ilahduttaa päivittäin koko perhettä ja tuo muistumia vuosien takaa ajalta, kun isotkin olivat vähän pienempiä.

Aamulla nukuimme miehen kanssa pitkään. Sillä aikaa kaikki lapset yhdessä tekivät meille tämän ihanan kortin. Kuopuskin oli osallistunut aktiivisesti suunnitteluun ja liimaamiseen. : ) Nyt piparitaikinatalkoisiin. "Pipari tuo Joulun"

Pienenpieni matkalla...

Tähti seimen yllä odottaa Joulun lasta. Minä sytytin tänään kynttilän, joka loistaa yhdessä joulukuisen tähtitaivaan kanssa... .... odottaen Ystävän lasta, kummilasta syntyväksi!

Hoosianna!

Hoosiannakirkko kuuluu adventtiin. Kuopuksen ensimmäisenä Jouluna katselimme sitä pölynimurin yli televisiosta. Tänä adventtina kipusimme kirkkoon pitkiä portaita pitkin Tuomiokirkon kuusen vierestä. Kannatti kiivetä, sillä kirkossa laulettiin Hoosianna sekä alussa että lopussa. Minun Joulujuhlani alkoi silloin.

Adventin perinteisiin kuuluu myös CCI:n (Turun Tuomiokirkon poikakuoro) joulukonsertti. Ensimmäistä kertaa olin siellä, kun kannoin kuopusta salaisuutena kohdussani. Tänä vuonna sain vieraakseni omat ihmiset kotiseudultani. Taas soi Hoosianna Tuomiokirkon holveissa.

Adventtitähden alla

Adventtitähden valo on taas luonamme ja kiehtoo pienimmäistä. Sytytimme illalla myös pajukartioon valot ulos. Aavistus ihmeestä heijastui kuopuksen kasvoilta.

Siunattua Adventin aikaa!

Matkalla äitiyden maahan

Kummitytölle

Pikkiriikkiselle puikottelin

nilkoille neuloin nuttuset

sormen suojaksi söpöset

pikkuiset pupuset

vanttuiksi vanutin

**********************

Säärystimet:

7-veljestä moniraita, bambupuikot 3

Huopavanttuut:

Pirtin Kehräämön hahtuva

28s/ 7s. puikolla /bambupuikko 3

mitat ennen huovutusta:

korkeus: 18cm

leveys peukalon alta 8,5cm

(ympärysmitta siis n. 17cm)

mitat pesukonehuovutuksen jälkeen:

(2 x 60 astetta)

korkeus: 15 cm

leveys peukalon alta: 7-7,5 cm

Sopii kaksivuotiaalle taaperolle.

Viimeiset villikset

Joskus elämässä tapahtuu asioita silloinkin kun luulee, että niiden aika on jo ohi

Kuten nämä ensimmäiset villahousut, jotka valmistuivat nyt kun lapsi on melkein kuiva

Siksipä otammekin lapsen kanssa kaiken ilon tästä jutusta.....

....ja myöskin langasta, josta jäi säärystimiinkin raidoiksi

Viime viikonlopun houkutukset

kummitytölle ja kuopukselle sorminukkesarja

kaulaliinaan kaipaamani oranssit merinolangat

lauantai-illan juhliin ihana huivi

Vanha rakastaja...

Siitä on kaksi ja puoli vuotta. Paketoin huolella kaikki omiin rasioihinsa. Pölyt pyyhin päältä. Laitoin rasiat lipaston laatikkoon ja annoin aatikon olla kiinni. Kaksi ja puoli vuotta.

Eilen tuli aika avata laatikko. Kutsumatta, odottamatta. Kuin vanha rakastaja, joka yllättäen saapuu paikalle ja

vaatii kohtaamista.

Koitin väistellä. Keräsin rohkeutta. Leikkelin papereita. Pelasin aikaa.

Vatsassa perhosia. Mielessä menneet intohimon hetket. Vieläkö se olisi tallella?

Lopulta en voinut enää perääntyä. Piiloutua teekupin taakse. Avasin ensimmäisen rasian. Otin liidun käteeni ja aloin tunnustella sitä sormissani....

Tuutuja

tuutulaulua laulan lapselleni

lapsi lauluhun nukahtaa

hengittää hellää säveltä

Bloggausmaisemani

Vastaan ammiksen haasteeseen ja esittelen tässä bloggausmaisemani. Tietsikkahuoneen ikkunasta näkyy ylläoleva maisema eli osa rautakautista kalmistokumpua ja puitu pelto (vanhat arvorakennukset rajattu pois) . Kuvassa on mukana myös istuttamani lemmenpensas (johon liittyy nimensä mukainen tarina). Jos kameran työntää ikkunasta ulos ja kääntää oikealle saa ihailla alla olevaa näkymää (rautakautista asutusta kalliokumpareilla). Syksyisin ja talvisin aamuvirkku palkitaan jokilaaksosta kohoavalla usvalla. Nousipa kerran kesälläkin usva, joka kietoi minut mieheni kanssa salaiseen syleilyynsä kesäyönä.

Kehoresonansseja

Olen ollut kurssilla. Tuutulaulujen ja hoitavan äänen maassa.

"aaaaaaa.......uuuuuu

aaaaaa.......ooooooo

Nuku...nukuuu...

Nuku...nukuuu...

joooooooo...."

Ylellisyyttä

Erehdyin menemään Kauppaan. Kotiäidin "älä ostaa mitään"-kausi koki pahaakin pahemman kolauksen. Sillä ostokorin pohjalta löytyivät tarpeellisen Rooibos -teen ja villanpesuaineiden lisäksi nuo ihanuudet. Ihan vain siksi, että ne näyttivät niin houkuttelevilta.

Kantamisen maassa

Ulkomaailmasta huhuillaan.

Kutsutaan töihin.

Hämmennyn.

Arki luiskahtaa hetkeksi sijoiltaan.

'

Seisomme kotipihalla

hengitämme maisemaa

toisiamme

'

Tässä minun paikkani on

sylietäisyydellä

kantamisen maassa

'

'

(kuvassa siis ihana Hippis!)

Pyhä raja ja symbioosi

Äidillä oli eilen omaa aikaa

2 ja puoli tuntia

Kaivoin esiin keltaisen, oranssin ja punaisen liidun

jatkoin työskentelyä triptyykkini äärellä

Äitiyden maassa, odotuksen ja synnytyksen maisemissa

Siunatussa tilassa, Pyhällä rajalla

Siellä missä symbioosi alkaa...

'

Olen selaillut Maija Buttersin kirjaa: "Väkevä Hauras".

Se kertoo odotuksesta, synnytyksestä. Sanoin ja kuvin. Löydän uuden tiedon, joka konkretisoi hyvin symbioosikokemuksen voimakkuutta. Lainaan sen tähän:

'

"Ruumiillinen antaminen tai jakaminen ei toimi ainoastaan yksisuuntaisesti äidlitä sikiölle, vaan myös päinvastoin sikiöltä äidille. Uusimmat tutkimukset osoittavat, että jopa 80-90% raskaana olevista äideistä on lapsensa verisoluja tai DNA:ta elimistössään. 50% näistä äideistä on lapsensa soluja tai DNA:ta kehossaan vielä vuosikymmeniä synnytyksen jälkeen."

Kotimme sellaisena kuin se on

Tämä voisi olla meiltä. Vihoinkin lehdessä sisustuskuva, joka edustaa tismalleen kotimme tyylisuuntaa... ainakin mitä tavaroiden asetteluun tulee.
Sydämellinen kiitos ystävälle, joka vinkkasi lehtijutusta (HS 16.9. F1). Sydämellinen kiitos Salla Savolaiselle, joka on istunut tuntikausia lapsiperheiden kodeissa tallentaen piirtämällä kaiken näkemänsä sukkamyttyineen ja sotkuineen. Lisää tätä ihanuutta löytyy kirjasta: "Mennään jo kotiin", Riina Katajavuori ja Salla Savolainen. Voi kun saisi pian kirjan käsiinsä.
Lauantai! Pitäisiköhän alkaa siivota...?

Sytytän tännekin liekin

toivoksi pienelle ystävälle...

Mummolle huivi

Tässä se on. Ensimmäinen virkkuu. Lanka: Idena "Silkegarn". Koukku eebenpuinen 3.

Pulkkafiltti ja ensimmäiset sukat

Hillavilla ylpeänä esittää: Elämäni ensimmäiset sukat! Alla pulkkafiltti, johon liittyy myös tarina. Se on kerrottu toisaalla.

"Sinä iltana tähdet puhuivat minulle"

Vihdoinkin ikuisuushuovutukseni on valmis. Se kertoo tarinaa iltatähdestämme.