lauantai 16. helmikuuta 2008

"Elokopisempaa"

Vastaan Ammiksen haasteseen ja pohdinpa täällä minun ja meidän perheen ekotekoja.
Kaiken kaikkiaan aihe on haastava, eikä mitenkään yksinkertainen. Yritystä löytyy perheestä jonkin verran. Ei perheenjäsenillä eri asioissa. Mutta paljon on myös sellaista, mikä mietityttää ja ihmetyttää. Monesti perustelen asioita isoille lapsille sanoen "Se on ekologisempaa". Ja sitten 2 ja puoli vee imitoi: "elokopisempaa".
Mies ärisee valoista ja tietokoneesta, jotka ovat päällä turhaan. Minä näen suljetut kaihtimet, jotka estävät luonnonvalon pääsyn sisään.
Päällään seisovat maitopurkit tiskipöydällä tuovat keittiöömme ekologisen kaaoksen tuntua. Jouluaattona laitoin estetiikan vuoksi purkit roskiin.
Siivousainerivistömme vaihtaa pikkuhiljaa merkkiä ekologisempaan suuntaan. Uudelleentäytettävää merkkiä en kuitenkaan valitse, koska en pidä tuoksusta. Pyyki peseytyy joutsenmerkityllä tuotteella. Konetiskiaine on toistaiseksi sitä mitä on, enkä tiedä saanko toimeksi muuttaa.




Jonkin verran ostan luomua ja reilua kauppaa. Etupäässä ylellisyystuotteita, teetä, kaakaota ja sokeria. Luomujauhoja on tällä hetkellä kaapissa vaan ei aina. Kotiäiti ei raaski. Sen sijaan maito juodaan luomuna, mutta riisimaito ei, sillä siinä ei ole kalkkia. Jos syötäisiin munia niin ne olisivat ehdottomasti luomua. Viimeviikonlopun hyvä mieli tuli siitä, kun löysin automarketista luomujauhelihaa ja lihapullia. Minusta olisi hieno periaate se, että mikäli syön lihaa, eläintä on kunnioitettava. Tänä viikonloppuna en jaksanut ajaa saastuttavalla autolla 20 kilometriä automarkettiin, vaan tyydyn syömään lihaa, jonka mies toi lähikaupasta. Luomutuotteiden ylipakkaaminen ärsyttää. Muovia löytyy ja teepussit ovat yksittäispakattuja. Mutta tee on hyvän mielen teetä silti. Oliiviöljyn käyttö on jäänne italianvuodelta. Luomurypsiöljy olisi ekologisempi. Mutta pidän enemmän oliiviöljystä ja tällä kertaa raaskin ostaa sen luomuna.


Kotiäitivuosina olen ollut ekologinen kuluttaja mitä vaateostoksiin tulee. En ole juurikaan ostanut vaatteita. Ystävältä saadut samettihousut olen käyttänyt kahden vuoden aikana puhki. En ostellut paljon aiemminkaan, mutta nyt olen muuttunut kriittisemmäksi. Vaatteessa täytyy olla se jokin juttu. Että siihen rakastuu kunnolla, jotta tietää, että suhteesta tulee kestävä. Ekologiset materiaalit, Luomupuuvilla, bambu ja pellava kiehtovat, mutta niin vähän on kaunista tarjolla. Miksi ketjujen ekovaatteet ovat rumia ja ankean värisiä? Pellavatunikan löysin itselleni tammikuussa. Vaate oli sellainen, josta olen haaveillut vuosia. Hinnasta oli pois 70%. Suomalaista käsityötä. Ihana! Mies sai ystävänpäivälahjaksi puolestaan bambua. Ehkä näitä löytyy jatkossakin... Ja toivottavasti luomutrendi leviää valmistajien keskuudessa yhä enemmän.


lauantai 2. helmikuuta 2008

Löytöjä!

Olen vastoin tapojani käynyt kahtena lauantaina kirpparilla ja kierrätyskeskuksessa. Ilokseni tein kummallakin kerralla löytöjä. (ja jätin kummallakin kerralla kaksi ihanaa ja EDULLISTA lipastoa ostamatta, koska kotiäitiys vaatii materiaalisia uhrauksia).

Ensimmäinen löytö on tämä peltinen ruusupurkki. Löytö se on siksi, että kerään näitä kukkapurkkeja. Edullinenkin oli. Nyt minulla onkin näitä kolme. Tämän lisäksi pyöreä ruusupurkki ja pyöreä orvokkipurkki. Näissä on isomummun keittiön tuoksu Savon perukoilla.



Tämä taas on peltilelu. Olin kassalla maksamassa ruusupurkkia, kun yhtäkkiä huomasin lasin alla TÄMÄN. Viimeksi olin nähnyt vastaavan hyvin pienenä. Silloin se oli minusta NIIN ihana ja ihmeellinen. En vain millään muista kenen tuttuni luona siitä pääsin joskus ihastelemaan. Jos joku tietää, ilmoittautukoon minulle. Tämä oli näistä ostoksista se kallein.


Tämä oranssi lipasto löytyi Kierrätyskeskuksen ale-päivästä puolella hinnalla. Meidän kotimme kaipasikin oranssia huonekalua. Nyt se löytyi! Ja puoli-ilmaiseksi. Näistä shoppailuista ei tullut huono omatunto. Päinvastoin!

keskiviikko 30. tammikuuta 2008

Helmeilevää

Olkaa Hyvät! Hillavilla tarjoaa kupilliset kuohuvaa ja pikarilliset pirskahtelevaa! Juhlistan sitä, että Ammis myönsi minulle You Make my Day tunnustuksen, siitäkin huolimatta, että ehdin kovin laiskasti tätä päivittää. Kiitos Ammis! Ammista on myös kiittäminen uusimmasta hurahduksesta, joka näkyy kuvassa. Kyseessä on itsetehty syntymäpäivälahja äidille. Korukivinä luonnonkivet aventuriini ja meripihka. (mikäli nyt jälkimmäistä voi kiveksi kutsua, mutta on sitäkin kiehtovampi materiaali). Ehdin harvakseltaan täällä blogimaailmassa liikkua, mutta silloin kuin liikun...
..inspiroidun vanhan ystävän Ammiksen blogista...
..haltioidun Liivian kuvien äärellä...
..tahdon nähdä mitä hauskaa Inkivääri on keksinyt...
..ahnehdin Kanervan arkea....
..ihailen Katen luomuksia...
..viivyn Marikin virkkeiden äärellä..
...ja seuraamalla Anskun haaveita saan uutta voimaa omaankin kodinkaipuuseen...

Olkaa Hyvät! Lahjoitan tämän You Make My Day-tunnustuksen edelleen teille.

torstai 24. tammikuuta 2008

Lautalattia

Lautattiat. Niitä olen viimeaikoina miettinyt paljon. Yhdessä sanassa kiteytyy kaikki se mitä omalta kodilta kaipaan. Odotan ja haaveilen. Muutun kärsimättömäksi. Varpaani potevat jo ikävää. Kasvavat kärsimättömyydenpuuskat ajavat minut kiertämään kirppareita, vaeltamaan vanhain tavarain kauppaa. "Saako teiltä ostaa palan lautalattiaa?".

Sukset ovat peräseinällä. Ystäväni huomaa ne ensin, minä olen kumartunut tutkimaan naularasiaa toisaalle. Sitten tulen kohdalle. Sukset! Lapsuuteni asuin harjun reunalla. Hiihtolatu kulki vanhojen korkeiden kuusien juurella. Siellä hiihdin isäni perässä. Ruumiini värähtää ja muistaa. Ostan sukset. Kantaessani niitä kotiin tavoitan pohjasta aavistuksen tervan tuoksua. Kotona kerron lapsille, että ukki rakasti hiihtämistä.



Kun laudankappaleet tuli hankittua, tarvitsin vielä puutalokotiini avaimet. Ne löytyivät samaisesta kaupasta. Talon avaimen lisäksi nipussa oli pari muutakin avainta ja rinkula. Mitäköhän ovia niillä saa auki? Aika näyttäköön........

tiistai 1. tammikuuta 2008

Uusi vuosi valkenee...

Vihdoinkin lunta! Tänään olimme lumisateessa kävelyllä. Mies ja minä. Kuopus miehen selässä. Pieni kommentoi sieltä takaa mitä mieleen juolahti. Muisteli Joulukirkkoa, kun kirkon ohi käveltiin. "Mitä siellä kirkossa laulettiin?", kyseli kuopus. Minä siitä laulamaan: "Enkeli taivaan lausui näin...". Saisipa aina asua niin, että pääsee aattona keskiaikaiseen kirkkoon Joulujuhlaa juhlistamaan. Joulukuusi kimmeltää yhä ja tietäjät ovat vielä matkalla.... joulujuhla jatkukoon vielä...loppiaiseen ja nuuttiin asti.
Vuosikin vaihtui ja syntymäpäivä myös. Synttäripäivämekon väri on vielä avoin.

Hyvää Uutta Vuotta!