Kaiken kaikkiaan aihe on haastava, eikä mitenkään yksinkertainen. Yritystä löytyy perheestä jonkin verran. Ei perheenjäsenillä eri asioissa. Mutta paljon on myös sellaista, mikä mietityttää ja ihmetyttää. Monesti perustelen asioita isoille lapsille sanoen "Se on ekologisempaa". Ja sitten 2 ja puoli vee imitoi: "elokopisempaa".
Mies ärisee valoista ja tietokoneesta, jotka ovat päällä turhaan. Minä näen suljetut kaihtimet, jotka estävät luonnonvalon pääsyn sisään.
Päällään seisovat maitopurkit tiskipöydällä tuovat keittiöömme ekologisen kaaoksen tuntua. Jouluaattona laitoin estetiikan vuoksi purkit roskiin.
Siivousainerivistömme vaihtaa pikkuhiljaa merkkiä ekologisempaan suuntaan. Uudelleentäytettävää merkkiä en kuitenkaan valitse, koska en pidä tuoksusta. Pyyki peseytyy joutsenmerkityllä tuotteella. Konetiskiaine on toistaiseksi sitä mitä on, enkä tiedä saanko toimeksi muuttaa.
Jonkin verran ostan luomua ja reilua kauppaa. Etupäässä ylellisyystuotteita, teetä, kaakaota ja sokeria. Luomujauhoja on tällä hetkellä kaapissa vaan ei aina. Kotiäiti ei raaski. Sen sijaan maito juodaan luomuna, mutta riisimaito ei, sillä siinä ei ole kalkkia. Jos syötäisiin munia niin ne olisivat ehdottomasti luomua. Viimeviikonlopun hyvä mieli tuli siitä, kun löysin automarketista luomujauhelihaa ja lihapullia. Minusta olisi hieno periaate se, että mikäli syön lihaa, eläintä on kunnioitettava. Tänä viikonloppuna en jaksanut ajaa saastuttavalla autolla 20 kilometriä automarkettiin, vaan tyydyn syömään lihaa, jonka mies toi lähikaupasta. Luomutuotteiden ylipakkaaminen ärsyttää. Muovia löytyy ja teepussit ovat yksittäispakattuja. Mutta tee on hyvän mielen teetä silti. Oliiviöljyn käyttö on jäänne italianvuodelta. Luomurypsiöljy olisi ekologisempi. Mutta pidän enemmän oliiviöljystä ja tällä kertaa raaskin ostaa sen luomuna.
Kotiäitivuosina olen ollut ekologinen kuluttaja mitä vaateostoksiin tulee. En ole juurikaan ostanut vaatteita. Ystävältä saadut samettihousut olen käyttänyt kahden vuoden aikana puhki. En ostellut paljon aiemminkaan, mutta nyt olen muuttunut kriittisemmäksi. Vaatteessa täytyy olla se jokin juttu. Että siihen rakastuu kunnolla, jotta tietää, että suhteesta tulee kestävä. Ekologiset materiaalit, Luomupuuvilla, bambu ja pellava kiehtovat, mutta niin vähän on kaunista tarjolla. Miksi ketjujen ekovaatteet ovat rumia ja ankean värisiä? Pellavatunikan löysin itselleni tammikuussa. Vaate oli sellainen, josta olen haaveillut vuosia. Hinnasta oli pois 70%. Suomalaista käsityötä. Ihana! Mies sai ystävänpäivälahjaksi puolestaan bambua. Ehkä näitä löytyy jatkossakin... Ja toivottavasti luomutrendi leviää valmistajien keskuudessa yhä enemmän.
